KONSEPTIN IDEA

 

 

Konseptin idean takana on yhteisöasumisen taloudellinen kestävyys, kestävä kehitys, sosiaalisuus ja yhteisöllisyyden edistäminen ja omatoimisuus vastakohtana laitosasumiselle. Tila ja konsepti on suunniteltu jo olemassa olevan rakennuskannan hyötykäyttöön tähtäävänä suunnitteluna. Konseptin esimerkkikohde on suunniteltu kannattamattomasti toimivaan ostoskeskukseen, mutta voidaan soveltaa mihin tahansa tyhjään tilaan. 
Konsepti on jatkokehitetty opinnäytetyöni aiheesta.

 

KONSEPTIN LÄHTÖKOHDAT, ARVOT, VISIO JA TAVOITTEET:

​

Design for all: kaikkia ikäryhmiä tasavertaisesti kohteleva sosiaalinen toimintaympäristö,joka edistää sekä käytettävyyttä, esteettömyyttä että saavutettavuutta.

​

1. 1,1 miljoonaa yksin asuvaa suomalaista vuonna 2014

2. Turvallinen ja yhteisöllinen

3. Palvelujen lähellä

4.  Tyhjien tilojen hyötykäyttö kaupunki ympäristössä

5. Tilojen toimivuus hyvinvoinnin näkökulmasta 

6. Käytettävyys ja helppolukuisuus

7. Fyysistä aktiivisuutta edistävä

8. Laitostumisen  vastakohta

9. Terveys– ja hoivapalvelujen menoja  pienentävä

 

​

​

1. MINKÄLAINEN MALLI YHTEISÖASUMISESTA SOVELTUISI TULEVAISUUDESSA ASETTAMIINI TAVOITTEISIIN,  JOIDEN LÄHTÖKOHTANA ON SOSIAALISESTI KESTÄVÄN KEHITYKSEN ARVOT?

 

2. KUINKA LIITTÄISIN YKSINÄISET IKÄÄNTYVÄT JA HYVINVOINNIN YHTEEN NIIN,
ETTÄ SILLÄ OLISI JOKIN UUTUUSARVO?

​

Fakta:

​

 "Suomessa väestön ikärakenteen muutos on Euroopan nopeimpia. Ikärakenteen muutos pakottaa ajattelemaan uudenlaisia ratkaisuja ikääntyviä koskevassa asuntopolitiikassa ja rakentamisessa. Tutkimuksissa on osoitettu odotetun eliniän pitenevän entisestään, mikä lisää taas osaltaan muutospaineita ja vastauksia kysymykseen,

kuinka saadaan ihmiset pysymään pidempään terveinä ja omatoimisina" (Sitra 2013).

​

​

KONSEPTIN SOVELLETTAVUUS ARVIO

​

Konseptin tavoitteena oli suunnitella hyvinvointia ja sosiaalisuutta edistävä tilakonsepti ikääntyvien yksinäisten näkökulmasta. Hyvinvoinnin kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat yksinäisyydestä aiheutuvat terveysriskit ja sitä kautta koettu huono elämänlaatu, terveydelliset ongelmat, sosiaalisten suhteiden puuttuminen  sekä passiivinen arki.

​

Työlläni halusin  osoittaa, että on myös vaihtoehtoista tapoja ratkaista ikääntyvien elämään liittyviä ongelmia vastakohtana laitostumiselle, ja kuinka  käyttäjälähtöisellä tilasuunnittelulla ja uusien toimintamallien luomisella voidaan tulevaisuudessa edistää ikääntyvien elämänlaatua ja sosiaalista yhdessäoloa terveyttä edistävänä tekijänä.

​

Työni perusarvoina toimivat kestävä kehitys, sosiaalinen kestävyys ja taloudellisuus ajattelu, jotka edistävät sekä käytettävyyttä, esteettömyyttä että saavutettavuutta sekä taloudellisuutta. Hyvinvointia tarkastelin  elinolojen, terveyden ja elintapojen, sekä sosiaalisten suhteiden ja elämänlaadun kannalta.

 

Onnistuin tuomaan esille sen, kuinka ympäristösuunnittelulla voidaan edistää ihmisen omatoimisuutta,  fyysistä aktiivisuutta ja ennaltaehkäisemään ennenaikaisen laitostumisen riskiä, jota huonot elinolosuhteet ja elämänlaatu monesti aiheuttavat. 

 

Ikääntyvien yksinäisten yhteisöllinen asumismuoto voi edesauttaa tärkeiden sosiaalisten kontaktien muodostumisessa ja  voimistaa  yhteiskuntaan kuulumisen ja osallisuuden tunnetta. Yhteiskunnan kannalta yksinäisyyden aiheuttamat terveysriskit ovat kestämättömiä, joten asuinympäristöt, jotka kannustavat omatoimisuuteen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen ovat yksi ennaltaehkäisevä keino vähentää yhteiskunnalle aiheutuvia terveys– ja hoivapalvelujen menoja.

 

Tutkimusten pohjalta muotoutui näkökulma siihen, mikä oli tärkeää ja olennaista huomioida hyvinvointia käsittävässä ympäristösuunnittelussa. Uusina asioina nousivat esille luontoyhteyden merkitys ihmisen kokemassa olemassaolon tunteessa, sekä turvattomuuden tunteen kannalta sosiaalisen yhteenkuulumisen tärkeys.

 

Nostin esille yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta merkittäviä suunnitteluperiaatteita ja muodostin  niistä tilakonseptin rungon, jota on mahdollista soveltaa monimuotoisissakin tiloissa, kuten  tyhjilleen jääneissä pienissä ja keskisuurissa julkisissa rakennuksissa, mutta myös uudisrakentamisessa.

 

Poimin ja yhdistelin niitä toimintoja ja tekijöitä, joille löytyi eniten perusteluja hyvinvoinnin näkökulmasta; pohjana toimivat ihmisen perustarpeet, sosiaaliset kontaktit, sekä vahvasti esille tullut esteettömyys tilassa koettuun hyvinvointiin. Konseptin tarkoituksena on toimia idea- ja arvotasolla, jossa tilan perusrakenteilla ja jäsentelyllä mahdollistetaan esteetön, esteettinen ja eheyttävä toimintaympäristö.

​

Opinnäytetyöni jatkokehittelyssä kasvatin ammatillista kasvuani itsenäisesti tutustumalla lisää aihepiirini kannalta monipuolisesti hyvinvointiin liittyvään tutkimusaineistoon kohderyhmän näkökulmasta. Tulevaisuudessa osaankin ottaa paremmin huomioon tilan loppukäyttäjän. Ja  kuinka tutkimusaineistoja hyödyntämällä voidaan kohdentaa suunnittelua ottamalla paremmin huomioon loppukäyttäjäryhmät. 

 

Käyttäjälähtöisellä muotoilulla voidaan pohtia myös yhteiskunnan rakenteellisia ja sosiaalisia ongelmia, joita pidin työni kannalta erittäin tärkeänä arvona. Yhteiskunnan arvomaailma ja asenne kohti hyvinvoivaa elämäntapaa tarvitsee edelleenkin ravistelua, jossa raha ja kustannustehokkuus nähdään vieläkin tärkeämpänä arvona asuinympäristösuunnittelussa, suhteessa yksilön henkiseen hyvinvointiin ja koettuun elämänlaatuun.  Monet tutkimukset ovat jo vuosien ajan todenneet huonojen elinympäristöjen vaikuttavan negatiivisesti ihmisen kokemaan hyvinvointiin ja sitä kautta koko kansantalouteen.

 

Selkeänä uutuusarvona näen sosiaalisen pienyhteisön sijoittamisen tyhjiin tiloihin, sekä käyttäjälähtöisen, kaikille suunnatun tilasuunnittelun. Tila, joka on kaikille sopiva muunneltavuuden ja joustavuuden kannalta on pitkäikäinen ja sosiaalisesti kestävä. Lisäksi haluaisin tuottamani materiaalin kautta herätttää huomiota psyykkiseen ympäristöön ja kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin, ja tuomaan uusia työmahdollisuuksia meille muotoilijoille suunnitella yhä uudenlaisempia ja monimuotoisempia palveluratkaisuja, joita kehitetään tulevaisuusnäkökulman lisäksi ihmisten tarpeita kunnioittaen.

 

Konseptin perusarvot luovat pohjan  uudenlaiselle asumismallille perinteisten laitosmallien sijaan. Voiko näihin tietoihin pohjautuen ikääntyvästä  yhteiskuntasta rakentaa hyvinvoivaa, kilpailukykyistä, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa?

​

Suomessa ikääntyvien ja muidenkin yksinäisyyteen ajautuvien osuus koko väestöstä kasvaa vuosi vuodelta, mikä lisää yhteiskunnan paineita selvittää heidän yksinäisyyteensä johtavia syitä ja seurauksia. Usein yksinäisyys ei ole kenenkään oma valinta, vaan pakonsanelemaa, ja yhteiskunnalle siitä aiheutuvat kulut eri hoitokustannuksissa ja toimeentulotuessa ovat hälyttäviä suhteessa muihin kotitaloustyyppeihin.

​

Tilakonseptini perustui vahvasti jo tutkittuun tietoon sekä oman intuition ja havainnoinnin kombinaatioon,  eikä sen varsinaista vaikutusta hyvinvointiin ole testattu käytännössä.

​

​